Julkaistu Hevosenomistaja-lehdessä 1/18
Etelä-Savon Hevosenomistajien, Etelä-Savon Hevosjalostusliiton ja Vetcaren järjestämällä luennolla marraskuun lopulla Mikkelin raviradan tallikahviossa pohdittiin hevosen kipua ja sen tunnistamista eläinlääkäri Ann-Helena Hokkasen (ELT) johdolla. Luennolle oli saapunut ilahduttavan paljon kuulijoita, harrastelijoista ammattilaisiin.
Hevosen kivun tunnistaminen on vaikeaa, koska se saaliseläimenä tekee kaikkensa peittääkseen kivun. Hevosen lähimmän ihmisen – omistajan tai hoitajan – on tunnettava hevosensa niin hyvin, että hevonen luottaa tähän ihmiseen ja kivusta kertovien merkkien huomaaminen on helpompaa. Hevosen kokeman kivun tunnistaminen ja arviointi ovat edellytys hyvälle kivunhoidolle. Mitä aikaisemmin omistaja/ hoitaja huomaa hevosensa kivun merkit, sitä varhaisemmin päästään hoitamaan kipua. Kivunhoito voidaan aloittaa myös ennen toimenpiteitä ja monesti kivunlievityksen käyttöä voitaisiin lisätä nykyisestä.
Ann-Helena määritteli kivun epämiellyttäväksi tuntemukseksi, johon liittyy tietoisuus kudostuhosta tai elimistöä uhkaavasta vaarasta. Täytyy muistaa, että kipua aiheuttavat kudosvauriot tai muut uhkaavat vaarat eivät aina johda ulospäin näkyvään vaurioon. Hevosen kivun arviointi on vaikeaa, koska siihen vaikuttavat myös hoitajan omat käsitykset kivusta. Mikäli hoitajalla on ns. korkea kipukynnys hän voi ajatella, että pieni haava hevosellakaan ei voi olla kovin kivulias, kun taas hoitaja jolla on ns. matala kipukynnys, reagoi haavan hoitoon ihan eri tavalla.
Lue koko artikkeli tästä (pdf)